Virhe lähtötekstissä – korjatako vai eikö korjata?

Red marker pen

Eräässä kääntäjien Facebook-ryhmässä syntyi keskustelua siitä, pitäisikö lähtötekstissä oleva virhe korjata vai toisintaa käännöksessä. Keskustelu liittyi AV-kääntämiseen ja TV-ohjelmassa olleeseen puhujan tekemään mittayksiköihin liittyvään lipsahdukseen. Osa kääntäjistä oli sitä mieltä, että virhe pitäisi jättää korjaamatta ja sen pitäisi sisältyä käännökseen. Osa ehdotti, että lipsahdus kierrettäisiin yleisluontoisella ilmauksella. Osa puolestaan oli virheen korjaamisen kannalla. Omaa kantaani pohdiskellessani löysin tukea skoposteoriasta. Se on käännöstieteellinen teoria, jonka pohjalta on laadittu kuusi kääntämistä määrittävää ohjetta. Kuvailen niitä seuraavaksi.

1. Kääntämistä määrittää ensisijaisesti sen skopos tai viestintätehtävä
Missä ja milloin käännös julkaistaan, mihin tarkoitukseen se laaditaan ja keitä käännöksen lukijat ovat.

2. Käännös on viestintää kohdekulttuurissa kohdekielellä liittyen viestintään lähdekulttuurissa lähdekielellä
Nämä viestinnät voivat olla muodollisesti ja sisällöllisesti hyvinkin erilaisia. Muodollisesti ensisijaisesti kielen vaihtumisen vuoksi; sisällöllisesti esimerkiksi tekstilajin vaihtumisen, kulttuuristen seikkojen tai tiivistämisen vuoksi. Viestintätehtävän on määriteltävä käännöksen kohdekieli ja -kulttuuri ja käännöksen lukijat mahdollisimman tarkasti, jotta kääntäjä voi niiden perusteella tehdä tehtävään mahdollisimman hyvin sopivia valintoja.

3. Käännös ei välitä viestiä täysin samalla tavoin kuin lähtöteksti
Välissä on aina tulkinta, jota ohjaavat konteksti ja kääntäjän yksilölliset ominaisuudet. Niiden avulla kääntäjä päättelee lähtötekstin kirjoittajan intention, havaitsee mahdolliset virheet ja voi oikaista ne. Kielen vaihtaminen viestinnässä on kuin työkalun vaihtaminen remontissa. Jälki on erilaista vaikka tehtävä olisi sama. Näin ollen kääntäjän ei tarvitse juuttua yksittäisen sanan tai lauseen vastineeseen viestintätehtävän täyttääkseen. Kaksi kääntäjää kääntää saman lauseen harvoin täysin samalla tavoin. Lähtötekstin kirjoittajakaan tuskin ilmaisisi saman asian täysin samalla tavalla joka kerta. Takaisinkäännös ilmentää ainakin kielen vaihtamisen muodollisia seurauksia.

4. Käännöksen on oltava johdonmukainen kokonaisuus
Kääntäjä voi pyrkiä varmistamaan, että ainakin käännöksen lukijat saavat selkeän ja johdonmukaisen viestin, jossa ei ole lipsahduksia, vaikka alkuperäinen viesti ei sellainen olisikaan. Tämän ohjeen perusteella kääntäjä voi korjata käännöksessään lähtötekstin viestinnän ongelmia. Päätöstensä tueksi kääntäjä voi tarkistaa faktoja tekstin kirjoittajalta, toimeksiantajalta tai muista lähteistä.

5. Käännöksen on oltava johdonmukainen suhteessa lähtötekstiin (ja usein muihinkin teksteihin)
Se pyrkii aiheuttamaan lukijoissa samanlaisen vaikutuksen kuin lähtöteksti. Muut tekstit voivat olla rinnakkaistekstejä eli samankaltaiseen viestintätehtävään jo laadittuja tekstejä, joihin kääntäjä voi perustaa käännösratkaisujaan, tai tekstejä, joihin lähtötekstissä viitataan. Tämän ohjeen perusteella kääntäjä voisi periaatteessa välittää lähtötekstin virheen käännöksen lukijoille varsinkin, jos virhe on monitulkintainen. Tällaisessa tilanteessa kääntäjän kannattaa kuitenkin ensisijaisesti pyytää toimeksiantajaa tai lähtötekstin kirjoittajaa selventämään ongelmallista lähtötekstin kohtaa.

6. Yllä olevat ohjeet ovat tärkeysjärjestyksessä tärkeimmästä vähiten tärkeään
Ohjeissa ei korosteta kääntämiseen perinteisesti yhdistettyä ajatusta vastaavuudesta tekstin tasolta lauseiden ja yksittäisten sanojen tasolle vaan kohdetekstin toimivuutta sen käyttötarkoituksessa.

Yllä olevien ohjeiden valossa virheen korjaamatta jättämiselle ei jää juurikaan perusteita etenkään ensisijaisesti tietoa välittävissä teksteissä. Samanlaisten tulkintavaihtoehtojen tarjoaminen niin käännöksen lukijoille kuin lähtötekstin lukijoille voitaisiin nähdä sellaisena perusteena, mutta tulkintavaihtoehdot ovat jo lähtökohtaisesti jokseenkin erilaiset kielen, kulttuurin, lukijoiden ja viestintätilanteen vaihtumisen vuoksi. Lisäksi on vaikea kuvitella lähtötekstin kirjoittajan tarkoituksena olleen haitata viestinsä ymmärrettävyyttä muutoin kuin esimerkiksi kaunokirjallisena tyylikeinona.