Blogi
Merkillistä – Kolme yleistä virhettä merkkien käytössä
3.2.2017
Suomenkielisissä teksteissä seuraavat kolme merkkien käyttöön liittyvää virhettä ovat kokemukseni perusteella yleisimmät. Kiinnittämällä niihin huomiota voi välttää suuren määrän korjauksia.
Lainausmerkit ovat väärät
Vaikka muoto ja sisältö vaikuttavat aina toisiinsa, tämä on muotoseikka puhtaimmillaan. Suomen kielessä käytetään lainauksen alussa ja lopussa kaksoislainausmerkkejä, jotka muistuttavat lukua 99 eli ”ysiysiä”. Sen voi kirjoittaa tietokoneella kirjoittamalla Alt-näppäin painettuna numeronäppäimistöllä ”0148”. Englannin kielessä käytetään yleensä lainauksen alussa 66-lainausmerkkiä (Alt + 0147) ja lopussa 99-lainausmerkkiä.
Ajatusviivan tilalla on yhdysmerkki
Valinta yhdysmerkin ja ajatusviivan välillä tuottaa usein ongelmia. Yhdysmerkki (-) on lyhyt viiva, jota käytetään sellaisten yhdyssanojen hahmotusapuna, joiden osana on esimerkiksi numero (”3-vuotias”) tai lyhenne (”EU-valtio”) tai joiden edeltävä osa päättyy samaan vokaaliin, jolla seuraava alkaa.
Ajatusviiva (–) puolestaan on yhdysmerkkiä pidempi ja pilkkua dramaattisempi välimerkki – mutta sen molemmin puolin on jätettävä väli. Ajatusviivalla ilmaistaan myös ääripäitä tai rajakohtia, kuten ”kello 8–16”. Tällöin välilyöntejä ei käytetä. Jos tällainen ääripääilmaus on yhdyssanan osa, saatetaan tarvita sekä yhdysmerkkiä että ajatusviivaa: ”Helsinki–Hämeenlinna-rataosuus”. Ajatusviivan voi kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmassa yleensä kirjoittamalla Ctrl-näppäin painettuna numeronäppäimistöllä ”-” tai näppäinyhdistelmällä Alt + 0150 (numeronäppäimistöllä).
Lauseiden välistä puuttuu pilkku
Poikkeuksiensa vuoksi pilkkusäännöt voivat aiheuttaa päänvaivaa ja vaikuttaa näistä kolmesta virheestä merkitykseen eniten. Pääsäännön mukaan virkkeen lauseet erotetaan pilkulla. Tämä koskee niin päälauseiden erottamista toisistaan kuin sivulauseiden erottamista päälauseista. Lauseen erottaa vaikkapa lauseenvastikkeesta predikaattiverbi, joka on joko jossakin aktiivin persoonamuodossa tai passiivissa.
Ensimmäinen poikkeus säännöstä ovat päälauseet, joilla on yhteinen lauseen osa, esimerkiksi: ”Hän meni metsään ja poimi marjoja”. Esimerkissä yhteinen lauseen osa on subjekti, johon viitataan yksikön ensimmäisen persoonan pronominilla ensimmäisessä lauseessa ja joka on jätetty toistamatta jälkimmäisessä lauseessa. Synonyymi ei kuitenkaan kelpaa yhteiseksi lauseen osaksi, vaan lauseet on erotettava pilkulla: ”Erkki meni metsään, ja hän poimi marjoja.”
Toinen poikkeus ovat rinnasteiset sivulauseet. Niitäkään ei eroteta toisistaan pilkulla: ”Menin metsään, jossa pesi lintuja ja (jossa) käki kukkui.” Esimerkin sivulauseet ovat päälauseelle alisteisia lauseen osia, ja ne viittaavat päälauseeseen taipuvalla alistuskonjunktiolla ”joka”, jonka voi jättää kirjoittamatta jälkimmäisestä sivulauseesta. Niin sanottu upotettu sivulause erotetaan pilkulla lopustakin: ”Menin metsään, jossa pesi lintuja, ja käki kukkui.” Esimerkissä pilkku sivulauseen jälkeen muuttaa merkityksen. Se kertoo, että sitä seuraava lause ei ole sivulause.