Virhe lähtötekstissä – korjatako vai eikö korjata?

Red marker pen

Eräässä kääntäjien Facebook-ryhmässä syntyi keskustelua siitä, pitäisikö lähtötekstissä oleva virhe korjata vai toisintaa käännöksessä. Keskustelu liittyi AV-kääntämiseen ja TV-ohjelmassa olleeseen puhujan tekemään mittayksiköihin liittyvään lipsahdukseen. Osa kääntäjistä oli sitä mieltä, että virhe pitäisi jättää korjaamatta ja sen pitäisi sisältyä käännökseen. Osa ehdotti, että lipsahdus kierrettäisiin yleisluontoisella ilmauksella. Osa puolestaan oli virheen korjaamisen kannalla. Omaa kantaani pohdiskellessani löysin tukea skoposteoriasta. Se on käännöstieteellinen teoria, jonka pohjalta on laadittu kuusi kääntämistä määrittävää ohjetta. Kuvailen niitä seuraavaksi.

1. Kääntämistä määrittää ensisijaisesti sen skopos tai viestintätehtävä
Missä ja milloin käännös julkaistaan, mihin tarkoitukseen se laaditaan ja keitä käännöksen lukijat ovat.

2. Käännös on viestintää kohdekulttuurissa kohdekielellä liittyen viestintään lähdekulttuurissa lähdekielellä
Nämä viestinnät voivat olla muodollisesti ja sisällöllisesti hyvinkin erilaisia. Muodollisesti ensisijaisesti kielen vaihtumisen vuoksi; sisällöllisesti esimerkiksi tekstilajin vaihtumisen, kulttuuristen seikkojen tai tiivistämisen vuoksi. Viestintätehtävän on määriteltävä käännöksen kohdekieli ja -kulttuuri ja käännöksen lukijat mahdollisimman tarkasti, jotta kääntäjä voi niiden perusteella tehdä tehtävään mahdollisimman hyvin sopivia valintoja.

3. Käännös ei välitä viestiä täysin samalla tavoin kuin lähtöteksti
Välissä on aina tulkinta, jota ohjaavat konteksti ja kääntäjän yksilölliset ominaisuudet. Niiden avulla kääntäjä päättelee lähtötekstin kirjoittajan intention, havaitsee mahdolliset virheet ja voi oikaista ne. Kielen vaihtaminen viestinnässä on kuin työkalun vaihtaminen remontissa. Jälki on erilaista vaikka tehtävä olisi sama. Näin ollen kääntäjän ei tarvitse juuttua yksittäisen sanan tai lauseen vastineeseen viestintätehtävän täyttääkseen. Kaksi kääntäjää kääntää saman lauseen harvoin täysin samalla tavoin. Lähtötekstin kirjoittajakaan tuskin ilmaisisi saman asian täysin samalla tavalla joka kerta. Takaisinkäännös ilmentää ainakin kielen vaihtamisen muodollisia seurauksia.

4. Käännöksen on oltava johdonmukainen kokonaisuus
Kääntäjä voi pyrkiä varmistamaan, että ainakin käännöksen lukijat saavat selkeän ja johdonmukaisen viestin, jossa ei ole lipsahduksia, vaikka alkuperäinen viesti ei sellainen olisikaan. Tämän ohjeen perusteella kääntäjä voi korjata käännöksessään lähtötekstin viestinnän ongelmia. Päätöstensä tueksi kääntäjä voi tarkistaa faktoja tekstin kirjoittajalta, toimeksiantajalta tai muista lähteistä.

5. Käännöksen on oltava johdonmukainen suhteessa lähtötekstiin (ja usein muihinkin teksteihin)
Se pyrkii aiheuttamaan lukijoissa samanlaisen vaikutuksen kuin lähtöteksti. Muut tekstit voivat olla rinnakkaistekstejä eli samankaltaiseen viestintätehtävään jo laadittuja tekstejä, joihin kääntäjä voi perustaa käännösratkaisujaan, tai tekstejä, joihin lähtötekstissä viitataan. Tämän ohjeen perusteella kääntäjä voisi periaatteessa välittää lähtötekstin virheen käännöksen lukijoille varsinkin, jos virhe on monitulkintainen. Tällaisessa tilanteessa kääntäjän kannattaa kuitenkin ensisijaisesti pyytää toimeksiantajaa tai lähtötekstin kirjoittajaa selventämään ongelmallista lähtötekstin kohtaa.

6. Yllä olevat ohjeet ovat tärkeysjärjestyksessä tärkeimmästä vähiten tärkeään
Ohjeissa ei korosteta kääntämiseen perinteisesti yhdistettyä ajatusta vastaavuudesta tekstin tasolta lauseiden ja yksittäisten sanojen tasolle vaan kohdetekstin toimivuutta sen käyttötarkoituksessa.

Yllä olevien ohjeiden valossa virheen korjaamatta jättämiselle ei jää juurikaan perusteita etenkään ensisijaisesti tietoa välittävissä teksteissä. Samanlaisten tulkintavaihtoehtojen tarjoaminen niin käännöksen lukijoille kuin lähtötekstin lukijoille voitaisiin nähdä sellaisena perusteena, mutta tulkintavaihtoehdot ovat jo lähtökohtaisesti jokseenkin erilaiset kielen, kulttuurin, lukijoiden ja viestintätilanteen vaihtumisen vuoksi. Lisäksi on vaikea kuvitella lähtötekstin kirjoittajan tarkoituksena olleen haitata viestinsä ymmärrettävyyttä muutoin kuin esimerkiksi kaunokirjallisena tyylikeinona.

Älä aina käskytä!

Miten välttää markkinointiteksteihin hiipivä käskymuoto? Milloin imperatiivi on paikallaan?

 

Vaikuttamaan pyrkivissä teksteissä lukijan kehottaminen toimintaan on tärkeää. Monissa tilanteissa imperatiivi toimii. Esimerkiksi käyttöohjeessa on selkeästi osoitettava, milloin käyttäjälle annetaan ohjeita (”Kytke pistoke pistorasiaan”) tai tätä varoitetaan (”Älä kosketa laitetta märkänä”) ja milloin kerrotaan muuta tietoa laitteesta. Markkinointikielessä halutaan tietysti kehottaa kuluttajaa ostamaan (”Lähde lomalle Leville”).

Varsinkin markkinointiteksteissä imperatiivin käyttö on toisinaan kuitenkin ylenpalttista luultavasti englanninkielisen lähtötekstin vaikutuksesta. Ongelmia syntyy, jos suomenkielinen verbi ei istu tilanteessa käskyksi luontevasti. Esimerkiksi ”Löydä Yritys Oy maailmanlaajuisesti” on luultavasti käännös lauseesta ”Find Company Inc. globally”. Sitä on käytetty oikeassa esitteessä kuvatekstinä kartalle, johon on merkitty maanosat, joissa yritys toimii.

Lauseen ongelmana on, että verbin löytää käyttäminen imperatiivimuodossa saa lauseen vaikuttamaan hieman kummalliselta, koska löytäminen painottaa enemmänkin toiminnan lopputulosta, johon tietoisen etsimisen lisäksi voivat vaikuttaa monet muut seikat. Ikään kuin yritys olisi hukkunut. Käännöksessä on seurattu lähtötekstin rakennetta uskollisesti pohtimatta tekstin intentiota. Suomen kielessä kehotuksessa käytettäisiin todennäköisemmin verbiä etsiä. Tosin ”Etsi Yritys Oy maailmanlaajuisesti” ei kuulosta juurikaan paremmalta vaihtoehdolta. On pohdittava, mitä viestintätilanteessa oikeastaan halutaan sanoa.

Esimerkkilauseen tarkoituksena vaikuttaa pikemminkin olevan kertoa, missä yritys toimii, ja esitellä, kuinka kansainvälinen se on ­– ei varsinaisesti kehottaa lukijaa toimimaan. Lausetta kirjoittaessa on hyvä miettiä, onko imperatiivimuotoinen käsky tai kehotus sopivin vaihtoehto lauseen intention kannalta siinä yhteydessä. Usein lauseen muuttaminen toteavaksi auttaa. Asian voisi ilmaista esimerkiksi näin: ”Yritys Oy toimii näissä paikoissa” tai ”Palvelemme näillä alueilla”.

Muita esimerkkejä hieman ontuvista ”käskytyksistä” palveluita kuvailevissa teksteissä:

  • “Pysy ajan tasalla”
  • ”Laihdu 5 kiloa kuukaudessa”
  • “Saa uusimmat kuulumiset” (muistaakseni Twitterin käyttämä)
  • “Tunne olosi mukavaksi”.

Näissä lauseissa toiminnan tietoisuuden ja vapaaehtoisuuden aste tuottaa ongelmia. Jos toiminta, johon lauseella kehotetaan, on suurelta osin lukijasta riippumatonta tai vaikeasti hahmotettavissa, käsky tai kehotus vaikuttaa oudolta.

Näissäkin esimerkeissä nopeinta ensiapua on muuttaa lause toteavaksi:

  • ”Pysyt ajan tasalla”
  • ”Voit laihtua 5 kiloa kuukaudessa”
  • ”Saat uusimmat kuulumiset”
  • ”Voit tuntea olosi mukavaksi”.

Käskymuoto voi tehdä esimerkiksi tapahtuman nimestä väkinäisen: ”Innostu yrittäjyydestä”, ”Verkostoidu ja vaikutu” (Alankin tästä innostua ja vaikuttua…).

Käskymuoto siis sopii ohjeiden antamiseen, kehottamiseen ja käskemiseen. Kannattaa kuitenkin välttää imperatiivin liiallista käyttöä ja harkita, tekisikö joku muu ilmaisutapa lukijaan halutun vaikutuksen luontevammin.

Nihkeästi kääntyviä sanoja

”Tässä on kyse eksklusiivisista ja edistyksellisistä offline-sisältökohteista.”

Tietyille englannin kielen sanoille tai ilmauksille juolahtaa suomenkielinen vastine mieleen helpommin kuin toisille. Joidenkin sanojen kanssa puolestaan joutuu painimaan toistuvasti, koska sanakirjan suomennosehdotukset eivät sovi kontekstiin tai kuulostavat aina auttamattoman kankeilta. Jotkin tällaisista sanoista ovat vakiintumassa suorina käännöksinä suomen kieleen, vaikka ne voivat edelleen saada lukijan kurtistamaan kulmiaan. Niiden hyvä puoli on, että ne voivat pakottaa kääntäjää olemaan luovempi ja keskittymään paremmin koko lauseen ja tekstin merkitykseen yksittäiseen sanaan juuttumatta. Tässä tekstissä käyn läpi muutamia esimerkkejä tällaisista vähemmän sulavasti suomentuvista sanoista.

 

Content

Content on jo purkanut laukkunsa, nostanut jalkansa pöydälle ja vaihtanut nimensä sisällöksi. Pelikonsoleilla pelaavat voivat ladata peleihin lisäsisältöä, verkkosivuille pitäisi tuottaa sisältöä ja älypuhelimella toistetaan monenlaista sisältöä. Sisällön ongelma on siinä, että se on varsin sisällötön. Jos suinkin on mahdollista selvittää, mihin content viittaa, kannattaa tarkentaa, mitä oikeastaan tarkoitetaan. Tekstiä? Kuvia? Videoita? Hassuja hattuja virtuaalihahmoille? Joihinkin tilanteisiin käännökseksi sopii perinteinen aineisto.

 

Exclusive

Exclusive tunkee välillä käännöksiin pseudonyymeillä eksklusiivinen tai yksinomainen. Sillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi, että jokin tarjous on tarkoitettu vain tietylle joukolle tai jokin ominaisuus on vain tietyssä tuotteessa. Sopimuksessa voidaan puhua yksinomaisesta oikeudesta johonkin. Mikäli mahdollista, kannattaa eksklusiivisuuteen ottaa hieman etäisyyttä ja pohtia, onko yhden sanan vastine kyseisessä kontekstissa tarpeen tai edes mahdollinen ja voisiko merkityksen välittää jotenkin toisin. Toisinaan tarkoitetaan pikemminkin vain, että jokin on hienoa.

 

It is all about

Fraasia it is all about x viljellään välillä kirjoitetussa kielessäkin tiuhaan. Ensimmäisenä saatetaan käännöstä alkaa muotoilla ilmauksella on kyse jostakin. Yleensä lähtötekstissä kuitenkin tarkoitetaan, että fraasia seuraava asia on tärkeä tai keskeinen.

 

Item

Item on kätevä sana englannin kielessä viitattaessa vaikkapa luettelon kohtiin tai oikeastaan mihin tahansa esineeseen tai asiaan. Suomennosta laadittaessa kannattaa tarkistaa, onko viittauksen kohde fyysinen vai abstrakti. Voitaisiinko käyttää sanaa esine? Viitataanko valikon vaihtoehtoihin? Toisinaan aihe tai asia sopii vastineeksi hyvin, jos sillä viitataan esimerkiksi kokouksessa käsiteltäviin asioihin. Asian liiallista käyttöä kannattaa kuitenkin välttää sen epämääräisyyden vuoksi varsinkin, jos on mahdollista käyttää tarkempaa ilmausta.

 

Offline

Muistatko vielä, millaista oli, kun ei oltu yhteydessä internetiin? Ennen vanhaan oltiin offline-tilassa. Suomeksi sanottuna ilman verkkoyhteyttä.

 

Advanced

Kehityksen kärkeä, älyttömän hienoa. Yleensä advanced näkyy suomennoksessa sanan kehittynyt tai edistyksellinen käyttönä. Monesti voi keksiä jonkin toisen ylistävän määritteen. Termille advanced settings toimiva käännös on lisäasetukset.

Merkillistä – Kolme yleistä virhettä merkkien käytössä

Suomenkielisissä teksteissä seuraavat kolme merkkien käyttöön liittyvää virhettä ovat kokemukseni perusteella yleisimmät. Kiinnittämällä niihin huomiota voi välttää suuren määrän korjauksia.

 

Lainausmerkit ovat väärät

Vaikka muoto ja sisältö vaikuttavat aina toisiinsa, tämä on muotoseikka puhtaimmillaan. Suomen kielessä käytetään lainauksen alussa ja lopussa kaksoislainausmerkkejä, jotka muistuttavat lukua 99 eli ”ysiysiä”. Sen voi kirjoittaa tietokoneella kirjoittamalla Alt-näppäin painettuna numeronäppäimistöllä ”0148”. Englannin kielessä käytetään yleensä lainauksen alussa 66-lainausmerkkiä (Alt + 0147) ja lopussa 99-lainausmerkkiä.

 

Ajatusviivan tilalla on yhdysmerkki

Valinta yhdysmerkin ja ajatusviivan välillä tuottaa usein ongelmia. Yhdysmerkki (-) on lyhyt viiva, jota käytetään sellaisten yhdyssanojen hahmotusapuna, joiden osana on esimerkiksi numero (”3-vuotias”) tai lyhenne (”EU-valtio”) tai joiden edeltävä osa päättyy samaan vokaaliin, jolla seuraava alkaa.

Ajatusviiva (–) puolestaan on yhdysmerkkiä pidempi ja pilkkua dramaattisempi välimerkki – mutta sen molemmin puolin on jätettävä väli. Ajatusviivalla ilmaistaan myös ääripäitä tai rajakohtia, kuten ”kello 8–16”. Tällöin välilyöntejä ei käytetä. Jos tällainen ääripääilmaus on yhdyssanan osa, saatetaan tarvita sekä yhdysmerkkiä että ajatusviivaa: ”Helsinki–Hämeenlinna-rataosuus”. Ajatusviivan voi kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmassa yleensä ­kirjoittamalla Ctrl-näppäin painettuna numeronäppäimistöllä ”-” tai näppäinyhdistelmällä Alt + 0150 (numeronäppäimistöllä).

 

Lauseiden välistä puuttuu pilkku

Poikkeuksiensa vuoksi pilkkusäännöt voivat aiheuttaa päänvaivaa ja vaikuttaa näistä kolmesta virheestä merkitykseen eniten. Pääsäännön mukaan virkkeen lauseet erotetaan pilkulla. Tämä koskee niin päälauseiden erottamista toisistaan kuin sivulauseiden erottamista päälauseista. Lauseen erottaa vaikkapa lauseenvastikkeesta predikaattiverbi, joka on joko jossakin aktiivin persoonamuodossa tai passiivissa.

Ensimmäinen poikkeus säännöstä ovat päälauseet, joilla on yhteinen lauseen osa, esimerkiksi: ”Hän meni metsään ja poimi marjoja”.  Esimerkissä yhteinen lauseen osa on subjekti, johon viitataan yksikön ensimmäisen persoonan pronominilla ensimmäisessä lauseessa ja joka on jätetty toistamatta jälkimmäisessä lauseessa. Synonyymi ei kuitenkaan kelpaa yhteiseksi lauseen osaksi, vaan lauseet on erotettava pilkulla: ”Erkki meni metsään, ja hän poimi marjoja.”

Toinen poikkeus ovat rinnasteiset sivulauseet. Niitäkään ei eroteta toisistaan pilkulla: ”Menin metsään, jossa pesi lintuja ja (jossa) käki kukkui.” Esimerkin sivulauseet ovat päälauseelle alisteisia lauseen osia, ja ne viittaavat päälauseeseen taipuvalla alistuskonjunktiolla ”joka”, jonka voi jättää kirjoittamatta jälkimmäisestä sivulauseesta. Niin sanottu upotettu sivulause erotetaan pilkulla lopustakin: ”Menin metsään, jossa pesi lintuja, ja käki kukkui.” Esimerkissä pilkku sivulauseen jälkeen muuttaa merkityksen. Se kertoo, että sitä seuraava lause ei ole sivulause.

Kannattaako konjunktioyhdistelmää ”ja/tai” käyttää?

Englanninkielisissä sopimuksissa ja käyttöohjeissa yritetään usein tavoitella jonkinlaista tarkkuutta tai välttää haasteita lakitupaan konjunktioparilla and/or. Englannin kielessä tapaa voitaneen katsoa helpommin sormien läpi, mutta suomenkielisessä tekstissä konjunktioparin ja/tai käyttäminen voi saada lukijan raapimaan päätään. On epäselvää, sulkeeko tai toisen vaihtoehdon pois. Niin ikään hämmennystä aiheuttaa, tarkoittaako vinoviiva, että konjunktioista voidaan valita vain toinen vai molemmat. Soppa on keitetty.

 

Nyrkkisääntö on, että suomen kielessä tai-konjunktio ei sulje toista vaihtoehtoa pois ehdottomasti, tai ainakin poissulkeminen voidaan päätellä asiayhteydestä ilman vinoviivaa ja kahta konjunktiota. Esimerkki: ”Vakuutus korvaa kuolemasta tai loukkaantumisesta aiheutuneita vahinkoja.” Jos kuolema on jo korjannut, loukkaantumisesta aiheutuneita vahinkoja tuskin enää korvataan (en käy läpi kaikkia traagisia skenaarioita läpi tässä). Sekä lauseessa ”mökillä voi saunoa tai heittää tikkaa” että lauseessa ”mökillä voi saunoa ja heittää tikkaa” suhtaudutaan yhtä sallivasti eri vapaa-ajanviettotapoihin.

 

Lupsakasti elämään suhtautuvan tai-konjunktion lisäksi kannattaa muistaa sen kireä serkku joko–tai, joka korostaa, että vaihtoehdoista toinen suljetaan pois valitsemalla toinen. Kysymyksissä ja/tai-viritelmä vältetään suomen kielen kätevällä vai-konjunktiolla. Sekin on hyvä peruste olla tiedustelematta: ”Otatko kahvia ja/tai teetä?”